Tul 2012 :-)

Viikonloppuna kisailtiin siis meidän viimeiset kilpailut eli Tul:n mestikset Vaajakoskella. Ihan ensiksi kuitenkin suuri kiitos kaikille viime postauksen ihanista kommenteista, niitä on ollut todella ihana lukea!

Perjantaina pidettiin jo perinteiksi muodostuneet viimeiset harkat ennen kisoja, otettiin nopea lämppä ja sen jäljeen mentiin kohtia ja kolme kokonaista, peksujen kannustaessa:-) Tunnelma oli jo silloin vähän haikea, kun viimeinen koksu Mussalossa lähti. Suoritukset oli ihan perushyviä, ja niiden jälkeen käytiin nopsasti suihkussa ja sieltä matka jatkui seuran bussilla kohti Vaajakoskea, jossa majoituttiin tuttuun Omenahotelliin!

Sängyt pysyi tällä kertaa vähän paremmin kasassa kuin viimeksi, mutta kyllä ne silti muutaman kerran romahti alas... Eka yö taisi mennä aika rauhattomissa merkeissä, koska ainakin muutamilla yöunet jäi pariin tuntiin kun ei oikein uni tullut... Aamulla noustiin kuitenkin reippaasti ylös ja suunnattiin kohti kisahallia.

Suoritettiin onneksi suht aikaisin, joten aamupäivä meni melko nopsaan meikkaillessa ja katsoessa alun suorituksia. Kohta olikin jo meidän vuoro suorittaa ja marssitiin matolle aivan u-p-e-i-d-e-n kannustusten saattelemana! Kiitos kaikille myös niistä! Suoritus meni hyvin ja valkut sanoivat että näytettiin tosi vapautuneilta, mikä kuvasikin todella hyvin sitä tunnetta matolla. Mielessä oli ainoastaan se miten ihanaa on olla sielä matolla, eikä se miten itse suoritus menisi...

Voi että miten mahtava fiilis oli kun musiikki alkoi ja kuultiin ne sydämenlyönit...

Suorituksen jälkeen mentiin katsomoon kuuntelemaan pisteet jotka olivat 4.9/5.5/10.9= 21.30 Tässä vaiheessa tajuttiin, että johdettiin kilpailua eikä osattu tehdä oikein muuta kuin itkeä, koska sisällä oli niin paljon erilaisia tunteita. 

selät taitaa olla vieläkin kipeinä katsomossa istumisesta

Käytiin syömässä koululla ja sen jälkeen Juulia ja Jonna oli koutsaamassa Diéstä, loppupäivä katsottiin kisoja ja sen jälkeen lähdettiin takaisin hotellille. Meillä oli pöytä varattuna tutusta Pancho Villasta jonne jopa valkut lopulta löysivät perille ja siellä syötiin perinteiset juustohampparit, mutta tällä kertaa virman piikkiin! Mahat täynnä lähdettiin takaisin hotellille ja siellä me tehtiinkin päivän hyvä työ ja pelastettiin joku onneton, joka oli sattunut "nukahtamaan" sinne käytäville... Sen jälkeen mentiin suihkuun ja aika nopeasti käytiin nukkumaan, koska oltiin todella väsyneitä pitkästä päivästä. Yöllä saatiin taas todistaa ompun viihdykettä, kun naapurihuoneen 15 v. tytöt innostuivat kertomaan baari-illastaan hieman äänekkäästi...

Seuraavana aamuna toistettiin jälleen samat rutiinit ja vähän ennen kisojen alkua lähdettiin lämppäämään, koska suoritettiin jo numerolla 10. Aika meni nopeasti ja oltiin viimeistä kertaa keskittymässä ennen suoritusta. Fiilis oli todella korkealla ennen suoritusta ja kun käveltiin matolle, se parani entisestään, koska tällä kertaa kannustukset oli niiiiiin kovat että ne vaan toi ihan tajuttoman hyvän fiiliksen viimeiseen suoritukseen! Sitä tunnetta kun me metiin on niin vaikea kuvailla, mutta suorituksen aikana millään muulla ei ollut mitään väliä kuin sillä että nyt me tehdään tätä viimeistä kertaa ja yritetään nauttia tästä niin paljon kuin on mahdollista. Viimeisestä suorituksesta jäi ihan tajuttoman hyvä fiilis ja sen jälkeen itkettiin kaikki tunteet ulos. Silloin se iski oikeasti naamaa vasten, että enää ei treenata yhdessä, olla matolla tai omppuhotellissa yötä tai ommella pukuja Ylösten lattialla. Samalla saatiin pisteet, jotka olivat 5.0/5.5/10.7=21.2 ja näillä pidettiin meidän johtosija ja voitettiin TUL:n mestaruus!! Pokaali sai seuraltamme kolmannen kiinnityksen ja nyt se jääkin tänne meidän muistoksi, JES:-)

Aivan ihanaa, että saatiin meidän viimeisistä kisoista kultaiset mitalit:-) Mahtava päätös meidän yhteisille hetkille!

Pisteiden kuulemisen jälkeen käytiin syömässä ja sen jälkeen oli vuorossa salaperäinen YY eli Ylösten yllätys, joka paljastui massiivisiksi suklaamitskuiksi. Siinä sitten kilistettiin lastenskumppaa ja laitettiin tietty mitskut kaulaan! 

Paljon onnea ja tsemppejä meidän sarjan  muille mitalisteille, Hiutaleille, Apollot T:lle ja Julietille! :-)

 Käytiin tauon jälkeen avoimen sarjan palkintojenjaossa ja katsottiin loppupäivä kisoja. Sen jälkeen oli vuorossa Tul:n sarjojen palkintojenjako, jossa perinteisesti seisottiin KAUAN! Saatiin myös meidän sarjan parhaan ohjelman palkinto! Nipa ja Vipa kävi hakemassa palkinnon parhaasta ohjelmasta, ja jes me saatiin vähän tuliaisia Pandan tehtaalta sekä Ylöset pääsevät Ruotsin risteilylle!! Palkintojenjaon jälkeen otettiin tietty viimeiset mitskukuvat ja suunnattiin väsyneinä bussissa kotia kohti.

Onnittelut kaikille mitalisteille!

Fortuna♥

Siinä se nyt oli... viimeiset fiilikset ja hymyt rakkaiden ihmisten kanssa matolla♥  näitä hetkiä me sitten mummoina lämmöllä muistellaan!

viimeistä viedään

Tästä pääset katsomaan meidän kevätnäytöksessä esitetyn sikermän

Aiemmin mainittiinkin jo, että esitettiin kevätnäytöksessä tekemämme sikermä kaikista Zafer-ohjelmista. Se ei ollut vain huvin vuoksi tehty kokoelma, vaan haluttiin muistella vielä viimeisen kerran kaikkia niitä upeita kausia, jotka ovat kuluneet, ennen kuin päätämme voimistelu uramme Tul:n mestisten jälkeen, eli siis Tullareissa nähdään Zafer viimeistä kertaa ikinä matolla! Sikermässä ei vältämättä ole tahdit tai kuviot ihan kohdillaan, mutta saatiin mentyä se hyvällä fiiliksellä itkua pidätellen läpi, ja pystyttiin nauttia kaikista meidän ihanista ohjelmista♥

 Alla on Juulian kirjoittama jäähyväispuhe, jonka Viivi luki seuran näytöksessä ennen tuota sikermää. Se kokoaa hieman näitä ajatuksia tästä kaikesta...

Zaferin jäähyväispuhe:

Tammikuussa 2010 aloitimme yhteisen matkamme ja nyt on tultu tähän pisteeseen. Enää viimeiset kilpailut jäljellä ja on aika sanoa lopulliset hyvästit kilpailumatolle ja tälle upealle elämykselle, joka Zafer joukkueena on ollut.

Yhdellä tai edes tuhannella sanalla on mahdotonta kuvailla sitä, mitä olemme yhdessä kokeneet ja millaisia tunteita tähän kaikkeen liittyy. Yksikään hengenveto tai hikipisara ei ole vuodatettu turhaan, vaan kaiken sen kovan työn tuloksena seisomme tässä nyt, takana monta uskomattoman upeaa hetkeä ja mitalit kaikista kilpailuista, joihin olemme osallistuneet. 

Joukkue on ollut kuin toinen perhe ja välillä tuntui, että treenisalilla vietettiin enemmän aikaa kuin kotona. Joskus hammasta purren, verenmaku suussa ja buranankin voimilla on jaksettu taistella joka ikiset harjoitukset ja kilpailut kunnialla läpi, silloinkin kun tuntui, ettei mistään tule yhtään mitään… Mutta kaiken täytyy loppua joskus, ja tässä kohtaa on tultu siihen pisteeseen, että Zaferin on aika sanoa hyvästit ja meidän siirtyä kohti uusia haasteita. On raskasta luopua jostakin näin rakkaasta, voimistelu ei ole enää pitkään aikaan ollut pelkkä harrastus, vaan se on elämäntapa, suuri sisältö elämässäni. On ja tulee toivottavasti myös jatkossa olemaan, sillä itse en ainakaan voisi kuvitella elämääni ilman tätä kaikkea.

On vaikea pukea sanoiksi sitä, miten paljon tämä kaikki on meille antanut. Tämä on ollut ainakin oman elämäni yksi punainen lanka, sen avulla on jaksanut jatkaa myös silloin kun on vaikea. Zafer on jotain niin hienoa ja ainutlaatuista, ja jokaisella joukkueen jäsenellä on aina paikka ainakin minun sydämessäni! Nyt tämän matkan loppu häämöttää, mutta onneksi jäljellä on vielä loppusuora ja sen jälkeen kaikki ihanat muistot, joita en halua unohtaa koskaan.

Haluaisimme kiittää kaikkia teitä, jotka teitte tästä mahdollisen. Erityiskiitoksen ansaitsee Arja-mamma joka on tehnyt kaikki ihanat pukumme sekä valmentajamme Minna, Tiia, Satu.H, Sari ja Satu.T jotka ovat jaksaneet tsempata meidät tänne asti, vaikka emme ole aina olleet niitä unelmien valmennettavia! Kiitos myös kaikille teille, jotka olette jaksaneet kannustaa meitä ja sanoa ihania asioita, jotka saivat aina paremmalle mielelle.

Nyt on siis tosiaan aika hyvästellä, lähteä jahtaamaan uusia unelmia ja tietysti muistelemaan niitä kaikkia vanhoja, jotka Zafer toteutti!

Vaajakoskella siis nähdään, hurjasti tsemppiä kaikille ♥

SM2012

Moi taas kaikki!

Viikonloppuna kilpailtiin SM-mitaleista. Itse ei valitettavasti päästy paikalle, mutta seurattiin livestreamin kautta kisoja kotikatsomoista:-) Elle otti kisoissa taas paljon paljon upeita kuvia ja tässä nyt parhaimmistoa!

Enjoy;-)

Lumo

La Roseda

Minetit

Ovo Team

Team Minetit

Flex

Team Turku

Pegasos

Fionat -97

Tähdettäret

Team Vantaa

Varietee

Ovo Akatemia Fosforit

Team Siriukset

Ovo Junior Team Magneetit

Siriukset -99

Team Vantaa Junior

Gloria

Sanix